Juhani Räsänen

Mistä on Suomen turvallisuus tehty?

Suomen turvallisuus on tehty ”resilienssistä, rakenteista ja ketjuista, osallisuudesta ja yhteistyöstä” mikäli uskomme Sitran vuonna 2014 järjestämän Uusi turvallisuus -foorumin teesejä. Mitä tuo kaikki sitten tarkoittaneekaan, se muotoiltiin hieman ennen Ukrainan kriisin syvenemistä.

Foorumi tähdensi nimestään lähtien sitä näkemystä, että turvallisuusuhat ovat olennaisesti muuttuneet. Vanhan sotilaspoliittisen turvallisuusajattelun sijaan haettiin uudenlaista näkökulmaa ja uusia ratkaisuja.

Samoihin aikoihin maan hallitus suunnitteli varmuusvarantojen realisoimista myymällä viljaa ja vähentämällä öljyn varastointiaikaa. Siitä ajateltiin saatavan noin 300 miljoonaa euroa valtion hupenevaan kassaan.

Tämä suunnitelma, joka lienee nyt hiljaa haudattu, kuvaa hyvin Kataisen ja Stubbin hallitusten lyhytnäköistä ja poukkoilevaa politiikkaa. Hallitusten toiminta on ollut kaikkiaan niin surkeaa, että kokeneiden toimittajien on ollut vaikeuksia löytää sopivia ilmaisuja sen tilan kuvaamiseen. Kun kolumnisti Matti Pitko pari vuotta sitten lanseerasi ”kakarahallituksen”, se ei todellakaan ollut pelkkä vitsi. Ilmaisu on niin tyly, että tekstinkäsittelyohjelmani pyytää tarkistamaan, josko sana sopii kirjoittamani tekstin tyyliin. Kyllä se valitettavasti sopii.

Suomen turvallisuus on tehty yhteistyökykyisistä päättäjistä, jotka nokittelun ja pikkupolitikoinnin sijaan ymmärtävät tavoitella kansamme yhteistä etua ja joita ohjaavat kestävät yhteiskunnalliset, henkiset ja hengelliset arvot.

Puolustusvoimien resurssit ovat riittämättömät. Kantahenkilökunnan huoli puolustuskyvystä on aiheellinen. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole Nato.  Sen sijaan tarvitaan oma uskottava puolustus, joka edellyttää merkittäviä muutoksia valtion budjettiin. 

Kansan Nato-kielteisyys perustuu pitkään kansalliseen muistiin siitä, että meidän ei tule aiheuttaa turvallisuusuhkaa Venäjälle. Prof. Timo Vihavainen on todennut*: ”Koska Suomi ei ole Naton jäsen, olisi hyvin vaikea kuvitella, millaisesta syystä Venäjä saattaisi uhata Suomea sotilaallisesti.” Liittoutumattomana emme aiheuta uhkaa Venäjälle. Toisaalta vahva oma puolustus ei houkuttele hyökkäämään Suomeen kevein perustein.

Suomen turvallisuus on tehty uskottavasta omasta puolustuksesta ja liittoumattomuudesta.

Kirkko on ollut vuosisatojen ajan kansamme moraalinen selkäranka. Nyt tuo tukiranka on murtumassa. Kirkon sanoma on haalistunut ja kirkko on jäänyt joidenkin seksuaalivähemmistöjen lobbareiden panttivangiksi.

Suomen turvallisuus on tehty hengellisestä valveutuneisuudesta. Päävastuun siitä kantavat luterilainen kirkko ja muut kristilliset kirkot ja seurakunnat. Kirkko tarvitsee oman tilansa arviointia ja hengellistä varustautumista täyttääkseen tehtävänsä vaikeina aikoina. Kirkko ei siunaa aseita eikä sotaa, mutta toivottavasti se opettaa kansaa niin, että kovassa paikassa Suomen sotilas voi todeta Tuntemattoman Mäkilän tavoin: ”Ei soo ihmises, soon korkeemmas käres.”

 

*  http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2014/10/Ven%C3%A4j%C3%A4-uhka-vai-mahdollisuus-pdf.pdf

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Sinulla ei taida olla realiteetit hanskassa? Suomen turvallisuus hengellisissä käsissä? Hehheh, juttuhan on yhtä mainio kuin väittää, että Suomi saa uskottavan puolustuksen, kun siihen vähän satsataan, muutama miljoona vuodessa. Millä toimin ja satsauksin katsot Suomen saavan uskottavan puolustuksen suhteessa Venäjään?

Kuinka monta panssaria ostaisit Suomelle, jotta se vastaisi Venäjän noin 20 - 30 000 panssarin määrään? No jos unohdetaan panssarit ja kuvitellaan, että mahdollisessa konfliktissa Suomen panssarit ovat tuhotumattomia tai Suomi pystyy tuhoamaan 200 vihollispanssaria yhtä omaa vastaan.

Miten hoitaisit Suomen ilmatilan? Otetaanpa fakta käyttöön, eli että Suomella on noin kymmenen toimivaa kuljetuskopteria. Miten hoidat kuljetuksia vaikeisiin maastokohtiin, jos vastapuoli heittää taivaalle pelkästään 2 000 kuljetus- ja taistelukopteria ja alkuun muutama sata hävittäjää ja rynnäkkökonetta suojaamaan? Tiesithän, että Venäjällä jää alkukiihdytyksien jälkeen pari tuhatta konetta reserviin? Enkä nyt viitsi mainita mitään venäläisestä ohjuskalustosta, joka kattaa muutama sata kilometriä säteeltään.

Miten hoidat puolustuksen merellä ja turvaat merikuljetukset, jotta suomipoika saa vähän näkkäriä ulkomailta sen jälkeen, kun ruokavarastot alkavat loppua? Ammuksiahan suomipoika ei tarvitse, koska ne ovat ehtymättömiä? Ja tiesit varmuudella, että Venäjällä on muutamia sukellusveneitä, laivaston aluksia ja noiden aiemmin mainittujen ilma-alusten lisäksi merivoimien omia lentovehkeitä?

Miten suojaat Suomen armeijan yksiköt, kaluston ja materiaalivarastot noin tuhannen kilometrin päästä ammuttavia ballistisia ohjuksia vastaan?

Kysymyslistaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kysynpä vielä, että mitähän uskottava puolustus meille maksaisi? Ai niin, emmehän me tarvitse kalliita ratkaisuja, koska pärjäsimme talvisodassakin ja meillä on henki suojanamme.

Käyttäjän juhaniraesaenen kuva
Juhani Räsänen

Palaan aiheellisiin pohdintoihisi tarkemmin iltapuolella, mutta sitä ennen kysyn: mikä on oma vaihtoehtosi Suomen turvallisuudelle?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Nato-jäsenyys, koska Nato todennäköisemmin luo vakautta kuin aiheuttaa epävakautta ja hyökkäyksen Nato-maahan. Väitteelle on olemassa faktaperusteet, joihin palaan omissa blogeissani myöhemmin.

Nuo kuvaamani epäsuhtaesimerkit ovat pieni osa siitä ongelmasta, jota Suomessa poliitikot eivät halua havaita. Ongelmat ovat asiantuntijoiden ja armeijan upseeriston tiedossa, mutta poliittisista syistä ongelmia ei haluta nostaa esiin. Siksi Suomessa luodaan harhakuvia ystävällisestä ja armollisesta Venäjästä, Nato-optiosta ja uskottavasta puolustuksesta.

Sen lisäksi, että Suomen tulee liittyä Natoon, Suomen omaa puolustusta tulee parantaa merkittävästi jo nyt. Nato-jäsenyys maksaa Suomelle noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, mikä voidaan ottaa välittömästi lakkauttamalla puoluetuki. Sen lisäksi Suomen tulee nostaa puolustusmenoja 1,29 %:sta pikku hiljaa lähelle sitä 2 %:a bkt:sta. Koska tämän päivän luvuilla puolustusmenojen nostossa puhutaan noin 1,5 mrd eurosta, se pitää tehdä esim. kymmenen vuoden aikana. Tämä jos mikä on poliitikkojen tehtävä. Kyse on siis 150 miljoonan uudesta lisäyksestä vuositasolla puolustusbudjettiin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Historiallinen totuus on, jotta mitä vähemmän uskontoja, sitä vähemmän sotia - uskonnollisuus innostaa ihmisiä sotimaan.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Pekka Roponen ilmeisesti pitää natsismia (Hitler), kommunismia (Stalin), fasismia (Mussolini) ja niin edelleen uskontoina. Näin tietysti saattaa ollakin. Lähinnä tähän pääsee nykyään porukka, jonka tunnuslauseena on "In God We Trust", joka rahoittaa "uskonnollista" ISIS- porukkaa.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Juhani,
Jos Nato-liittoutuminen ei kelpaa, mikä on vaihtoehtosi uskottavan puolustuksen saamiseen? Kävisitkö ystävällisesti blogissani vastaamassa muutamaan helppoon kysymykseen, kiitos.
http://seppolavonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18938...

Käyttäjän juhaniraesaenen kuva
Juhani Räsänen

Olen samaa mieltä Pasi Majurin ja Seppo Lavosen (jonka blogin kävin lukaisemassa) kanssa siitä, ettei Suomen puolustus ole uskottavalla tolalla. Koska itse suljen Nato-vaihtoehdon pois, ei ole muuta mahdollisuutta kuin vahvistaa omaa puolustusta roimasti. Mielestäni meillä ei ole aikaa nostaa puolustusbudjettia "pikkuhiljaa" kahteen prosenttiin, vaan se pitää tehdä välittömästi, eikä se riitäkään. Silloin kun on pakko, ei kysytä, mistä rahat otetaan. Ne vaan otetaan. First things first. Lakkautettuja varuskuntia tulee perustaa uudelleen ja Suomen pitää sanoutua irti Ottawan sopimuksesta ja aloittaa jalkaväkimiinojen valmistus pikaisesti. Ja tietysti käynnistää muu tarpeellinen varustautuminen sellaisen puolustuskyvyn hankkimiseksi, että tänne ei tulla pelkästä mielijohteesta.

Nato-usko perustuu mielestäni kylmän sodan aikaiseen ajatteluun voimatasapainosta ja vastavuoroisesta pelotteesta kahden suurvallan välillä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ja USA:n välille on syntynyt ideologinen asymmetria samaan aikaan kun Venäjän ydinasearsenaali on säilynyt ja suhteessa USA:han jopa vahvistunut. Tilanne on siis olenaisesti muuttunut kylmän sodan ajasta ja on nyt hyvin arvaamaton.

Muuten, lukaisin äsken kansaedustaja Pauli Kiurun blogin Nato-optio harhaa, EU-armeijalle ei kannatusta, jossa hän perusteli Nato-jäsenyyttä juuri noilla kylmän sodan aikaisilla argumenteilla. Hän mm. sanoi, että Neuvostoliitto/Venäjä ei ole koskaan hyökännyt suoraan Nato-maata vastaan. Siihen ei kuitenkaan kannata nykytilanteessa tuudittautua.

Alpo Rusi puolestaan lainaa eilisessä blogissaan Onko Suomi ajautunut jälleen harmaalle vyöhykkeelle? tuntematonta lähdettä: "Rajat ovat Putinille turvattuja kun sen molemmilla puolin on venäläisiä sotilaita." Mielestäni kannattaa huolehtia siitä, että Suomen puolella on vain hyvin varustettuja suomalaisia sotilaita. Se on myöskin Venäjän etu, joka meidän kannattaa ottaa huomioon.

'Hengellisiin realiteetteihin' ja uskontojen ja sotien välisen suhteeseen palaan paremmalla ajalla, jHs.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Nopein, tehokkain ja kustannustehokkain konsti on liittyä Natoon. Suomi ei millään puolustusbudjettilisäyksellä voi vastata Venäjän uhkaan ja puolustusbudjettilisäyksen tulee olla järkevää luokkaa. Ei Suomen tarvitse olla Israel, joka on yksi suurimmista maista, mitä tulee puolustusmenoihin. Kun Suomi ei voi olla riittävän iso, sen on liittouduttava ison kanssa. Se, kumman kanssa Suomi haluaa liittoutua, on arvovalintakysymys. Itse jaan lännen näkemykset demokratiasta ja ihmisoikeuksista kaikkine niihin liittyvine ongelmineen. Siksi kannatan länsiliittoa.

Ei kannata aliarvioida Naton luomaa pelotetta. Venäjä, ja sen edeltäjä Neuvostoliitto, eivät koskaan ole uskaltaneet hyökätä Nato-valtioon. Vaikka NL oli aikanaan supervaltiomahti, se silti tiesi jo aikanaan riskit eikä uskaltanut lähteä kokeilemaan. Nyt Venäjä on enää vauhdilla köyhtyvä, entinen suurvalta. Sen kyky uhata länttä on surkeaaa luokkaa ja Venäjä tietää tämän. Siksi se pullistelee niin kauan kunnes rahat on loppu.

Maailmalla, ja myös Venäjällä, osataan laskea riskejä ja todennäköisyyksiä. Jos riskit ovat tavoitteisiin nähden liian suuret ja tappiot todennäköisempiä kuin voitot, kyllä se kerrotaan valtiojohdolle. Me lännessä tiedämme, että me emme hyökkää Venäjälle, koska siellä ei ole mitään sellaista, mitä me haluamme. Kapitalistinen näkemys on, että hyökkäyksestä Venäjälle ei ole mitään taloudellista hyötyä lännelle ja se tulisi liian kalliiksi. Myös Venäjällä tämä tiedetään ja lännen luomaa uhkaa käytetään vain kansaa varten. Venäjä tietää siis takuuvarmasti, että Nato on sille liian kova pala nieltäväksi, mutta ei-Nato-valtiot ovatkin jo toinen juttu.

Käyttäjän juhaniraesaenen kuva
Juhani Räsänen

Ensinnä tuosta hengellisyydestä/uskonnosta suhteessa puolustukseen/sotiin. En hekottelisi uskon merkitykselle kovissa paikoissa sen enempää yksityisen ihmisen kuin valtionkaan kohdalla. Viittaat PM viimeisimmässä postissa Israeliin. En toki ajattele, että Suomen puolustusmenot voisivat olla yli 20 % valtion budjetista tai yli 10 % bkt:sta, kuten Israelissa, mutta kuitenkin merkittävästi nykyistä suuremmat. Voimme kyllä monessa muussa asiassa ottaa oppia Israelista ja juutalaisen kansan historiasta. Jumala on kouluttanut omaa kansaansa vuosituhansien aikana. Voimme ottaa oppia sen armeijan menettelytavoista, mutta myös ja ennen kaikkea sen hengellisestä "koulutuksesta".

Pekka Roposelle sanoisin, että eivät uskonnot islamia lukuunottamatta kovin sotaisia lähtökohdiltaan ole, pikemminkin päinvastoin. Uskontoja on kyllä käytetty sotimisen tekosyynä. Eikö ole muuten mielenkiintoista, että kristinuskon synnyttämien demokraattisten valtioiden välillä ei sotia ole käyty, kun taas islamilaisten maiden välillä tuskin löytyy aikaa, jolloin sotia ei olisi ollut?

Naton osalta lainaan prof. Keijo Korhosen ajatuksia Suomen Kuvalehdestä 6.3.2015:
"Ymmärretäänkö Suomessa, että Nato on jäänne kylmän sodan ajalta ja että se toimii pääasiassa paperijärjestönä? Natolla on moniportainen sotilashallinto esikuntineen, mutta ei joukkoja. Naton sotavoimat koostuisivat jäsenvaltioiden sotavoimista, joiden luovuttaminen käyttöön jää jäsenvaltioiden harkintaan. Viidettä artiklaa on sovellettu kerran – New Yorkiin ja Washingtoniin 11. syyskuuta 2001 kohdistetun hyökkäyksen jälkeen. Nato-maiden tuki Yhdysvalloille jäi tuolloin lähinnä meille talvisodan ajoilta tutulle myötätunnon tasolle. Yhtään jäsenmaataan ei Nato ole joutunut asein tai muuten puolustamaan."
Koko artikkeli löytyy linkistä http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka...

Toimituksen poiminnat