Juhani Räsänen

Mistä kirkossa pitäisi keskustella?

Mistä kirkossa pitäisi keskustella sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen jälkeen? Ehkäpä voimme saada osviittaa piispoiltamme, jotka ovat ottaneet kantaa asiaan haastatteluissaan ja Facebook-sivuillaan.

Kuopion piispa Jari Jolkkosen mielestä (Kotimaa 28.11.2014) kirkon sisällä pitää nyt keskustella siitä, luopuuko kirkko vihkioikeudesta, vai muuttaako se käsitystä avioliitosta. Ei pidä. Keskustella pitää siitä, noudatetaanko kirkossa sen omia pelisääntöjä vai ei.  Uusilla sopimuksilla ei ole mitään merkitystä, jos emme noudata nykyisiä. Pitää myös ja erityisesti keskustella siitä, miten toimitaan, jos joku ei noudata kirkon omia pelisääntöjä, niin kuin arkkipiispa Kari Mäkisen osalta on tapahtunut. Piispa Jolkkosesta on mielenkiintoista nähdä, kuinka keskustelu jatkuu asiasta kirkossa. Minusta se on pikemminkin pelottavaa kuin mielenkiintoista, ainakin nykyisillä eväillä.

Lapuan piispa Simo Peuran mukaan eduskunnan päätös oli valitettava. Peura muistuttaa aivan oikein siitä, että kirkon kanta avioliittoon ei ole muuttunut ja että esimerkiksi rippikouluopetuksessa pappi on sidottu opettamaan kuten kirkko opettaa (Keskisuomalainen 28.11.2014). Näin toivottavasti tapahtuu Lapuan hiippakunnassa, mutta on pakko kysyä: jos arkipiispa ei ole sidottu opettamaan kuten kirkko opettaa, niin eivätköhän rippikoulupapit seuraa esimerkkiä ainakin tämän omassa ja vähän muidenkin piispojen hiippakunnissa?

Myös Mikkelin piispa Seppo Häkkinen tähdentää blogissaan (29.11.2014) sitä, että eduskunnan päätös ei muuta kirkon olemassa olevaa käsitystä avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona. Hän muistuttaa piispainkokouksen päätöksestä, jossa painotetaan kirkon työntekijöiden sitoutumista kirkon avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevaan opetukseen. Häkkinen muistuttaa Paavalin ohjeesta kilpailla toinen toisensa kunnioittamisessa. On pakko kysyä: miten kykenen kunnioittamaan piispaa, joka ei kunnioita ja sitoudu oman piispakollegionsa ja kirkolliskokouksen päätökseen kirkon avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevasta opetuksesta? Piispainkokous on selkeästi todennut pitäytyvänsä kirkon klassisessa opetuksessa avioliitosta (10.2.2010) ja kirkolliskokous on ilmaissut (10.11.2010), että niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole linjassa kirkon oman avioliitto- ja uskonkäsityksen ja ihmiskuvan kanssa.

Kysymys ei ole siitä, ettenkö kunnioittasi arkkipiispan henkilökohtaista mielipidettä, vaikka olenkin hänen kanssaan eri mieltä. Kysymys on siitä, voiko piispana olla henkilö, jonka julkisuudessa ilmaistu henkilökohtainen mielipide on ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa? Ongelmaa ei voida sivuuttaa sillä perusteella, että avioliitto- ja seksuaalitematiikka ei muka olisi kirkon opin keskiössä. Kyllä se on. Kristillinen seksuaalietiikka nousee luomisteologian ytimen ytimestä: Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Katolisessa ja ortodoksissa kirkossa avioliitto on sakramentti, ja kiitos Lutherin, joka teki siitä meille arjen sakramentin. Luterilainen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä instituutiona perustuu paitsi Raamattuun myös universaaliin luonnonoikeudelliseen ihmiskäsitykseen.

Tampereen piispan Matti Revon mukaan moniäänisellä kirkollamme on auktoriteetin ongelma. Ei siis auktoriteettiongelmaa vaan auktoriteetin ongelma, eli kuka käyttää kirkon ääntä (Facebook 29.11.2014). Repo jatkaa samasta aiheesta alustuksessaan kristittyjen ykseyden rukousviikolla Helsingissä 20.1.2015: Avainasemassa auktoriteetin harjoittamisessa kirkossa ovat… luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan piispat. Heidän erityinen tehtävänsä on… arvioida oppia ja hylätä evankeliumin kanssa ristiriidassa olevat opit ja jopa harjoittaa kirkkokuria. Joskaan, kuten Repo huomauttaa, kirkkokuria ei meillä nykypäivänä toteuteta.http://tampereenhiippakunta.fi/auktoriteetti-kirkossa-voimmeko-saavuttaa-yksimielisyyden-sitovasta-kristillisesta-opetuksesta/

Auktoriteetin ongelma vaivaa tällä hetkellä valitettavasti myös joitakin arvon piispoistamme. Piispan auktoriteetti on Jumalan sana, Raamattu, ja sen kanssa linjassa oleva kirkon tunnustus, joissa piispa on pappisvihkimyksessään luvannut pysyä ja olla julkisesti julistamatta tai salaisesti edistämättä sitä vastaan sotivia oppeja. Tämän lisäksi hän on piispaksi vihkimisessä luvannut tehdä parhaansa, että kaikki muutkin hänen hiippakunnassaan tekisivät samoin.

Piispa Revon huomautus siitä, että kirkkokuria ei enää nykypäivänä toteuteta, viitannee vuonna 1994 poistuneeseen lain kohtaan, joka tarkoitti kirkkokurin harjoittamista suhteessa kirkon jäseniin. Kirkon historiallinen kurinpitomenettely poistui kirkkolaista viranhaltijoiden osalta muutama vuosi sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kirkko tarvittaessa voisi normaalin työnantajan tavoin sanoa työntekijänsä irti tai purkaa tämän virkasuhteen. Tämä koskee nykylainsäädännön mukaan myös piispaa.

Piispaa koskee myös kirkkolain kohta (5: 3 §), joka käsittelee eron myöntämistä pappisvirasta papille, joka ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa ja joka ei itse ymmärrä pyytää eroa. Tilanteen realisoituessa asiasta päättäisi piispan oma työyhteisö, tuomiokapituli. Hallintolain mukaan virkamies on esteellinen, jos hänen läheisensä on asianosainen. Tämän lisäksi luottamus virkamiehen puolueettomuuteen voi vaarantua jostakin muusta erityisestä syystä. Voiko tällainen muu erityinen syy olla siinä, että asiasta ovat päättämässä piispan läheisimmät työtoverit ja alaiset?

(Kotimaa24 6.2.2015)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Millainen ehdokas kuvattomana ja sitoutumattomana pyrkii ehdokkaaksi vaaleihin? Lienee kotoisin haamumaailmasta?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Olen hämmästynyt siitä ripeydestä jolla asiaan liittyvistä asioista on tehty mielipiteenmuutoksia. Muistan kuinka tasa-arvoisen avioliittolain äänestyksen kohdalla homojen kirkkohäät olivat yksi kovakin esiin nostettu aihe. Että se tarkoittaa että "heitäkin pitäisi". Oli vaikeaa saada tajuntaan että kyseessä ei ole kirkon vaan politiikan asia. Nyt, kun lainmuutos menee läpi, on ilmiselvää että "ei ole missään tekemisissä keskenään".

Toki on sen verran että nyt voidaan keskustella. Kun homot eivät päässeet ylipäätään naimisiin oli keskustelu mahdotonta. Ei teologisista vaan juridisista syistä.

Kirkolla on tosin tällä hetkellä pahempia ongelmia kuin Mäkinen, tuo lussukkaluppakorva joka antaa ymmärtää, mutta sitten paljastuu että ei mitään ole luvannutkaan. Pahin ongelma on siinä että tällä hetkellä valtaosa ihmisistä kannattaa sellaista seksuaalietiikkaa että he eivät olisi kristillisen opin mukaisia. Kirkko kuitenkin lypsää rahaa palkkoihinsa. (Johon liittyen : Jokainen pappi joka saa yli 3000 euroa kuukaudessa edut mukaanlukien on ylipalkattu, ja voi vaatia rahojaan vain koska "kansa maksaa". Tätä kansaa ei tosin ole kuunneltu, ei edes niitä fundamentalisteja. Kirkon virallinen liturginen väri on harmaa.)

Käyttäjän juhaniraesaenen kuva
Juhani Räsänen

Pahoittelut Teuvo Valkoselle: oli hieman teknisiä ongelmia kuvan vaihdon yhteydessä. Olen puolupoliittisesti sitoutumattomana KD:n listalla, mutta täysin sitoutunut KD:n arvoihin. Lisää tietoa löytyy esim. osoitteesta http://vaalit.kd.fi/2015/ Pirkanmaan vaalipiirin alta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Yhdistän tähän toisen keskustelun, joka koskee kirkkoa ja kirkon tarpeellisuutta: http://tarjakaltiomaa.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kult...

Käyttäjän bisi59 kuva
Dennis Holm

Very Simple, My Friend:

Kirkko voi puuhastella ihan mitä vaan, kunhan kirkko ja muut taikauskoyhteisöt yhdenvertaistaan keskenään ja muiden yhdistysten kanssa.

Eli totaalinen valtion ja kirkon ero.

Valtion (ja kuntien) kuuluu kohdella kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti kunkin vakaamuksesta riippumatta. Kellään ei saa olla erivapauksia vedoten vakaamukseensa. Valton ei tule, opetusministeriön avustuksia lukuunottamatta, tukea mitään yhteisöä varaninhankinnassa, kuten kirkollisveron keruu.

Valton, ja kuntien, tulee olla sekulaareja.

-Rauhaa ja Rakkautta

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Joo, hyvä alku olisi kirkon toiminnan säätämistä veronalaiseksi ja kirjkon julkisoikeudellisten perustehtävien siirtäminen valtille, koko kansan yhteisesti hoidettavaksi. Samalla tietysti pitäisi poistaa verovapaus kaikilta muiltakin uskonnollisilta yhteisöilltä ja organisaatioilta.

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

En tiedä sopiiko tähän yhteyteen.
Eikö voitaisi keskustella esim. vanhan virsikirjan virren 440 palauttamisesta tulevaan uuteen virsikirjaan.

Tässä sanat

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kirkko on keskuudessamme ja sillä on joskus ollut ainoana kansaa opettavana laitoksena keskeinen rooli muun muassa meidän maassamme. Uskon siihen, että me tavalliset ihmiset seurakuntalaisina voimme vaikuttaa kirkkoon ja kirkon työntekijät voivat vaikuttaa kirkon sisällä siihen oppiin ja sanomaan, mitä kirkko nykyään saarnaa. Itse olen jo huomaavinani, että kirkko ei pitäydy pelkästään vanhoissa opeissaan, vaan ovat löytäneet sanomaansa myös jatkuvuuden.

Jatkuvuudessa on se tärkeä näkökulma, että kirkko edustaa muihin ihmisten pystyttämiin ja ylläpitämiin instituutioihin verrattuna pysyvyyttä elämässä. Siitä varmaan johtuu se, että kirkon sanoma ehkä pyrkii olemaan lohdullisen tuttu ja samanlainen aikojen muuttuessa. Kirkko muuttuu paljon hitaammin, mutta kyllä sekin ajan saatossa muuttuu.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ei todellakaan pitäydy vanhoissa opeissa,papeillakaan ei ole enään viinantiputus-ja oluenpano-oikeutta kymmenysten lisäksi,nyt nuo kymmenykset kantaa valtio kirkkoon kuulumattomiltakin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Auktoriteetin ongelma saattaa liittyä siihen, että emme enää ymmärrä tai havaitse sitä, edustaako kirkon nimissä puhuva auktoriteetti politiikan jatketta vai uskon kulmakiveä.
Paimen ei tunne laumaansa, eikä lauma tunne paimentaan?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mistäkö keskustella?

Keskustelkaa vaikka yhteisvastuusta, hyvinvointivaltiosta ja veronkierrosta. Tai voisitte keskustella vaikkapa Raamatusta.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kirkossa ei pidä keskustella vaan julistaa Jumalan sanaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Pekka Toivonen,onko Jumalan sana sitten säilynyt puhtaana raamatussamme?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ei todellakaan.

Uuden Testamentin selitysoppiin jo vuosikymmenten ajan sangen syvällisesti perehtyneenä voin todeta, että Jumalan sanan puhtaus kyseisen kirjan tekstissä on valtava harha.

Käyttäjän artopesu kuva
Arto Pesu

Kuulepas Juhani. Pyrit eduskuntaan ja olet huolissasi siitä, mistä kirkossa pitäisi keskustella. Erosin kirkon jäsenyydestä viime tammikuussa. Kyllästyin teihin kirkon palvelijoihin. Arkkipiispa Kari Mäkisen moittiminen hänen ihmismyönteisyydessä ja elämän ymmärryksessä on jotain niin häpeällistä, etten voinut enää olla teidän joukossa. Seurakuntayhteyttä minun ja sinun välillä ei enää ole. Tunnen itseni vapaaksi. Hallelujah!

Käyttäjän juhaniraesaenen kuva
Juhani Räsänen

Arto hyvä. En ole moittinut arkkipiispaa mainitsemistasi asioista missään yhteydessä. Tässä blogissani yritin sanoa, että riippumatta henkilökohtaisista mielipiteistä, kirkon työntekijän tulisi noudattaa yhdessä sovittuja pelisääntöjä ja että mitä siitä pitäisi seurata, jos ei tärkeissä asioissa niin tehdä. Se on vähän niinkuin esimerkiksi liikenteessä. Ei kait voi ruveta ajelemaan risteysten läpi punaisilla valoilla, vaikka kuinka tykkäisi punaisesta väristä enemmän kuin vihreästä?

Eila Valtanen

Pelinsäännöt ovat ihmisten laatimia ja alttiita laatijoiden persoonille ja ajan, useimmiten menneisyyden hengelle. Heijastuuko siis aikamme ylierotisoituminen, erotiikan kaupallinen hyödyntäminen ihmiskauppaan asti tähän keskusteluun? Eivätkö armo ja rakkaus riitä ohjenuoriksi. Alkukirkko ei ollut yhtä ankara jäsenilleen kuin nykyinen kirkko, mitä en lakkaa suremasta.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Alkukirkkoa ei ole olemassakaan,oli vain alkuseurakunnat,joissa Jeesuksen lupaama hyvä henkimaailma neuvoi ja opetti seurakuntalaisia,mihin tämä hyvä henkimaailma on nykyseurakunnista kadonnut,kun yksi katoaa tulee toinen tilalle.
On vain yksi kirkko ja se on Jeesuksen Kristuksen kirkko,johon kuuluvat kaikki Häneen uskovat.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Kari Mäkisen kaltaisia kirkon viran hoitajia on ollut kautta kristikunnan historian.

Philip Melanchthon kirjoittaa Apologiassa (sisältyy luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin):
"...Raamatun mukaisesti käsitämme kirkon sen varsinaisessa mielessä pyhien yhteisöksi (congregatio sanctorum), jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki. Tästä huolimatta tunnustamme, että tässä elämässä moni ulkokultainen ja jumalaton heidän joukkoonsa sekantuneena kuuluu ulkoisten tunnusten puolesta samaan yhteisöön ja että he sentähden joutuvat hoitamaan kirkollisia virkoja."

Reformaattorit eivät näyttäneet olleen kovin huolissaan asiantilasta. Kirkon kannalta on kuitenkin todella huolestuttavaa, että sen sisällä jumalattomien määrä meidän aikanamme kasvaa kovaa vauhtia. Luther varoitti demonisesta perversiosta, joka näyttää nyt olevan valtaamassa luterilaista kirkkoa ja viemässä sitä kohti perikatoa.

Käyttäjän MarttiMuukkonen1 kuva
Martti Muukkonen

Juhani hyvä. Kirjoituksestasi voi rivien välistä lukea, että lukeudut eräänlaisiin lakihurskaisiin tai ilkeämmin sanoen nykyajan fariseuksiin: yksittäinen Raamatun kohta poimitaan irti kontekstistaan ja siitä tehdään laki.
Etkö osaa ymmärtää, että esim. arkkipiispa Mäkinen on niitä, jotka tulkitsevat Raamattua rakkauden kaksoiskäskyn ja Kultaisen säännön näkökulmasta. Silloin sellainen Raamatun kohta, joka ei edistä näiden kriteerien periaatteita, sivuutetaan Lutherin ohjeen mukaan hattua nostaen.
Voisitko joskus lukea Raamattuasi siten, että kiinnittäisit huomion kohtiin, joissa Jeesus nousi puolustamaan nimenomaan niitä, jotka Hänen yhteiskuntansa hurskaat olivat tuominneet marginaaliin ja ei-niin-hyviksi-ihmisiksi. Voisit tehdä löytöjä.

Reko Kauranen

Homouden kieltämistä koskevia Raamatun kohtia on lukemattomia, mutta ei yhtään puoltavaa. Room.Kirje 1. kerrotaan että se on luonnonvastaista, luomisjärjestystä vastaan. Siinä sinulle kontekstia. Muualla se verrataan muihin synninharjoittamisen muotoihin, joiden harjoittajat eivät peri ikuista elämää. Ihan selvä konteksti.
Mutta liberaalissa kontekstissa ei ole enää syntiä, jota ei saisi harjoittaa, kun vain se tuntuu hyvältä.
Esimerkkisi raamatunluvusta, jossa poimitaan sana rakkaus irti kontekstistaan, Jeesus oli täynnä armoa mutta myös TOTUUTTA. Ei mikään synnin harjoittaminen ole tullut luvalliseksi eikä hyväksytyksi sillä, että Jeesus kärsi syntien rangaistuksen, se mahdollisti vain anteeksiannon KATUVALLE, sellaiselle joka on samaa mieltä eri syntien harjoittamisen kauheudesta Jumalan kanssa. Tämä on UT:n selvä sanoma niin evankeliumeissa ja kirjeissä. Mutta jos ei halua ottaa totuutta vastaan, niin poimitaan vain pari erillistä kohtaa Raamatusta. Itse todella syyllistyt siihen , mistä syytät blogistia.

Käyttäjän juhaniraesaenen kuva
Juhani Räsänen

Martti Muukkoselle. Rivien välistä lukemisessa on se ongelma, että tulee helposti vääriä tulkintoja, kun riveiltäkään emme aina ymmärrä toisiamme. Gen. 1: 27 antaa sisällön koko Raamatun antropologialle ja seksuaalieetokselle, ja vaikea sitä on irrottaa ainakaan tästä ”kontekstista”. Luomisen todellisuuteen kuuluvat esimerkiksi avioliitto, lisääntyminen, kauneus, terveys, jne. Lankeemuksen todellisuuteen kuuluvat esimerkiksi uskottomuus, sairaudet, alkoholismi, homoseksuaalisuus, jne.

Kristittyinä meidän tulee Jeesuksen esimerkin mukaisesti puolustaa ja rakastaa kaikkia langenneita ihmisiä, joita me jokainen osaltamme olemme. Sen sijaan synnin ja Saatanan tekojen vähättely ja puolustelu armon nimissä on Jumalan pilkkaa. Teologiassa tällaista suuntausta kutsutaan antinomismiksi, jonka yhtenä synnyttäjänä pidetään Martti Lutherin ystävää Johannes Agricolaa. Luther on todennut ystävästään, ettei ”kukaan paavi ole häntä kiusannut niin paljon kuin Agricola". Antinomismi on saanut viime vuosikymmeninä sijaa erityisesti uuskörttiläisyydessä ja hapattanut sen kautta koko kirkkoamme.

Käyttäjän MarttiMuukkonen1 kuva
Martti Muukkonen

Antinomismi lienee alkujaan Paavalin idea (ellei peräti Jeesuksen itsensä) - hän kun julisti laista vapaata evankeliumia. Luther tulkitsi Paavalia mm. niin, että nosti evankeliumin keskiöön ne kohdat, jotka kirkastavat Kristusta. Muu oli kehällistä eikä niistä pidä tehdä uskon esteitä.

Raamatun antropologian perstasta olemme näköjään yhtä mieltä. Sen tulkinta on kuitenkin ilmeisesti erilainen. Tuosta mainitsemastasi jakeesta voi lukea vain ja ainoastaan kaksi asiaa: 1) että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja siten mittaamattoman arvokas (vastakohtana babylonialaisen Enuma elishin opetukselle ihmisistä jumalten orjina) ja 2) että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia keskenään (vastakohtana kreikkalaisen mytologian opetukselle naisesta alempana olentona).

Avioliittoetiikasta Raamattu antaa monta sellaista mallia, joita nykyisin pidetään täysin epäkristillisinä: moniavioisuus, lankousavioliitto, jalkavaimot, miehen oikeus käyttää prostituoitujen palveluksia jne.

Ja mitä tulee Raamatun käskyihin, niin Rakkauden kaksoiskäsky ajaa kaikkien muiden ohi. "Jos minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."

Reko Kauranen

Muukkoselta menee puurot ja vellit sekaisin,, kun poimitaan vain yksittäisiä kohtia eikä katsota asiayhteyttä ja kokonaisuutta.
Vaikka Vt:n ihmiset ottivat monia vaimoja, se ei ollut Jumalan tahto. Se mitä Vt:n ihmiset tekivät ei välttämättä ollut Jumalan tahto ellei löydy selvää Jumalan määräystä tai lupaa. Missään ei Raamatussa sanota että on lupa käyttää huorien palveluksia, vaikka Juuda niin tekikin; siitäkin aiheutui monia ongelmia, vaikka Jumala käänsikin pahat asiat lopulta hyviksi. Se ei ollut ihmisten tekojen ansiota, vaan Jumalan armoa.
Ja Paavalin sanominen antinomismistiksi, on kyllä niin suuri teologinen kömmähdys, että sitä saa hakemalla hakea. Jos ei ymmärrä lain ja evankeliumin eroa, niin kyllä asiat menevät sekaisin. Jeesukseen uskova vapautuu lain tuomioista, mutta ei siitä että hänessä asuava Pyhä Henki tahtoo johdattaa uskovan luonnostaan tekemään Jumalan mielen mukaisia tekoja. Paavalilla on kirjeissään aina ensin vapaan ja täydellisen evankeliumin julistus, mutta sitten monenlaisia kehotuksia oikeaan ja siveelliseen elämään. Paavali kysyy; saammeko tehdä syntiä, koska olemme armon eikä lain alla. Paavali sanoo:POIS SE.
Kotiläksyksi raamatunlukua Muukkoselle.
Ja kotiläksyksi myös Luther-tutkimusta. Luther ei sanonut ettei lailla ole mitään tekemistä uskovan kanssa. Uskovan Jumalalle kuuliaista elämää ei voi erottaa evankeliumista, koska juuri evankeliumi saa aikaan sitä, että uskova alkaa tekemään Jumalan tahdon(tosin vajavaisesti tämän elämän aikana ja Paavali varoittaa mm.Homoseksin harjoittajia, että nämä eivät peri ikuista elämää, kuten myös ahneita.
Luterilaisuuden nimissä puhutaan nykyään kaikenlaista roskaa, jolla ei ole tekemistä Lutherin kokonaisopetuksen kanssa.

Käyttäjän MarttiMuukkonen1 kuva
Martti Muukkonen

Täytyypä sitten kaivaa esiin Paavalin vanhurskausteologiasta 1981 tekemäni gradu.

Toimituksen poiminnat